sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Matkalla maailman ympäri

Helmikuussa kierrettiin päiväkodin lasten kanssa maailman ympäri. Ensin jaettiin hienot passit jokaiselle ja niihin kirjoitettiin omat nimet ja syntymäaika. Matka lähti käyntiin, kun ensin matkustettiin Lontooseen. Lontoosta kuunneltiin kirja ja yksi lapsi sai kertoa oikeesta matkastaan Lontoossa. Sitten askarreltiin Lontoon juliste
Muistoja Lontoosta
HUUUIIII
 Sitten matka jatkui Kiinaan. Se olikin jännä paikka. Me ihmeteltiin varsinkin kiinan muuria, joka on niin valtava, et näkyy avaruuteen asti.
Selvitettiin myös mikä oli jokaisen kiinalainen horoskooppi. Mä olin hevonen.
Kiinasta muistoksi askarreltiin lohikäärme ja samalla juhlittiin kiinalaista uutta vuotta kuuntelemalla perinteistä kiinalaista musiikkia.

Aikas hurjan näköisiä kavereita saatiin muistoksi Kiinasta ja passiinkin tais tulla lohikäärme-leima.
Lohis =D
Kiinasta matka jatkui Australiaan ja siellä poikettiin sellaiseen pieneen kaupunkiin, kuin Sydney. Siellä sitten ihmeteltiin Australian eläimiä. Nähtiin koala ja kenguru. Lapsille vedettiin Australia-jumppa. Ikävä kyllä täältä piti lähteä, niin kiireellä, et muistoksi saatiin vain leima passiin.

Seuraavaksi mentiinkin hieman kylmempään paikkaan eli Etelämantereelle. Haluttiin käydä moikkaamassa pingviinejä ja niitähän lähti jokunen mukaan päiväkodin ikkunaan.
Yy, kaa, koo....

pingviinit on täällä...joo!!
Etelämantereen jälkeen suunnattiin äkkiä johonkin lämpimään. Lennettiin Afrikkaan ja siellä käytiinkin muutamassa paikassa. Eka paikka tais olla Namibia. Siellä me päästiin mukaan oikean alkuasukas heimon matkaan ja saatiin tehdä itsellemme afrikkalaiset naamiot.


Sitten seikkailtiin vieläkin Afrikassa ja lennettiin Egyptiin. Siellä olikin paljon ihmettelemistä. Oli valtavia pyramideja, kameleite ja sun muuta. Egyptissä opeteltiin kirjoittamaan oma nimi hieroglyfillä. Aikas moisia koukeroita tuli.
Afrikasta lennettiin sitten Pohjois-Amerikkaan ja siellä käytiin ihan ekaks elokuvissa. Oli popcornia ja hieman colaa. Elokuvista siirryttiin intiaanien alueilla ja maalattiin kallion seinämään omat luolamaalaukset.














Viimeinen kohde olikin sitten Etelä-Amerikka ja siellä mentiin sambaamaan Rion kaduille. Työkaverini on joskus muinoin ollut mukana sambaryhmässä ja opetti meille askeleita ja mukana oli myös upea puku.
Sitten palattiin Suomeen passi täynnä hienoja leimoja. Oli muuten tosi hieno reissu. Varmaan lähdetään uudestaankin matkaan.

maanantai 29. helmikuuta 2016

Lenkkeilyä ja valokuvausta

Mähän oon aikamoinen sohvaperuna. Painoa pitäis pudottaa, mut toi puikkojen heiluttaminen ei paljoa kaloreita laske, vaikka kuinka niillä huitois. Viime viikolla päätin aloittaa ton lenkkeilyn ja oikein itsekkin hämmästyin, et ei se niin kauhian hankalaa ollutkaan. Ainoastaan torstai-ilta jäi väliin. Muuten tuli käveltyä joka ilta ainakin puoltuntia. Jihaa...hyvä minä!!
Viikonloppuna oli aivan mahtavat lenkkeilykelit. Yleensä hiippailen tuol meidän raitilla pimeessä, ettei vaan kukaan nää. Noh...lauantaina annoin itselleni haasteen. Lähde lenkille ja ota ainakin viisi kuvaa lenkiltä. Tykkään ottaa valokuvia, vaikka en siin touhus mikään kauheen hyvä olekkaan, mut tää haaste sai mut tekemään lauantaina sekä sunnuntaina reilun tunnin mittaisen lenkin ja tälläisiä kuvia tuli lenkeiltä napattua.
Apua...tääl liikkuu muitakin!!
Lenkkiselfie

























Tästä se lauantain lenkki alkoi. Aurinko paistoi ja oli mukavan kirpeä talvi-ilma. Onneks sain itseni irti sohvasta.







Naavaukko








Mun lenkkeilyvauhti ei ollut mikään päätä huimaava, mut en pyrkinytkään siihen, et hiki virtais. Oli hauska kuunnella luonnon ääniä ja etsiä valokuvattavia kohteita.
Ei mitään kauheen helppoa toi valokuvaus ole. Varsinkaan, kun kamerana toimii puhelin. Vielä en jaksanut kantaa järkkäriä mukana. Ehkä sitten myöhemmin.
Mielessä myös kävi, et vois sitä syksyllä mennä johonkin valokuvauskurssil. Mukavaa hommaa!!




















HEI



















Käkkärä koivu




Eipä tääl pahemmin muita näkynyt liikkumassa. Paljon oli eläinten jälkiä, mut ketään ei näkynyt. Lintujen laulua kuului, mut eipä näkynyt niitäkään.
Ihan rauhassa siis sai ottaa millaisia kuvia halusi.











Pajunkissoja näkyy jo
Sellaisia kuvia tuli otettua lauantaina.
Sunnuntaina suuntasinkin metsätieltä metsään.


Kaksin aina kaunihimpi






Kauheen kauaks en uskaltanut tiestä metsään mennä, ku oon mahdottoman taitava eksymään.













Puukukka
Kukas tääl mahtaa asua!!
Juu...ei musta ihan vielä mitään luontokuvaajaa tullut, mut hauskaa oli. Plussana päälle tuli saatuu aimo annos raitista ilmaa ja hieman liikuntaakin ja kyl välillä oli hikikin. Pääasia, et tuli mahdottoman hyvä mieli. Suosittelen kaikille =D

lauantai 27. helmikuuta 2016

Helmikuun huovutushulinat


Tässä kuussa on tullut noita huovutettuja tossuja tehtyä. Tämän ihanan ohjeen löysin  Lankahelvetistä ja oikein suuri kiitos siitä. Ihanaa, että jotkut ihmiset jakavat ohjeitaan myös muiden käyttöön.

Kaikissa tossuissa on käytetty varteen 7 veikkaa ja pohja on joki langasta.

Ensimmäiset tossut nimesin mustikkametsäksi, kun niiden värityksestä tuli mustikka mieleen =D
Nää tossut olikin sitten oikeen monien sattumusten suma.




Into piukalla aloin kutoa ensimmäisen sukan varta. Ajatus oli tehdä vanhemmilleni tossut hääpäivän kunniaksi.

Varren lanka oli jämäkerä sen väristä lankaa jota ei enää valmisteta. Luulin, että riittää, mut eipäs riittänytkään. 10 kerrosta jäi vajaaksi.
Siitä sitten alkoi hirmuinen langan metsästys. Työkaverit toivat omia lankojaan töihin, mut oikeaa väriä ei löytynyt niistä.

Sitten otin avukseni facebookin Lankahamsterit-ryhmän ja kyselin, et sattuisko joku tietämään mikä langan numero oli. Tietysti olin vyötteen johonkin hukannut. Vastauksia tuli ja yhdeltä sain lankaa jonka kuvittelin olevan samaa väriä, mut ei ollut. Ei siin sit muu auttanut, kuin tehdä varsi loppuun sellaisella värillä joka oli lähinnä loppunutta lankaa.
Kyllä eron huomaa, mut onneks varsi käännetään, niin erivärinen lanka jää piiloon.


Ekat lähdössä koneeseen

Juu...huopuihan ne. Heti, kun otin parin pois koneesta tiesin, et nää tossut ei taida lähteä mummin mukaan.
Kun oikein kunnolla venyttelin ja vanuttelin tossuja sain niistä juuri ja juuri sen kokoiset, että mahtuivat mun jalkaan.
Nämä tossut saavat siis jäädä varastoon odotteleen, et ketä onnellinen ne joskus tulee saamaan.







Koivu-tossut






Seuraaviin tossuihin otin käyttööni hieman järeämmät aseet, eli vaihdoin 7 puikot 8 puikkoihin. Muuten mentiin eteenpäin ohjeen mukaan.
Ilmeisesti olen sen verran tiukkis, että puikkojen vaihto auttoi. Nämä Koivu-tossut oli jo paljon lupaavammat. Luulen, että ne vaarin jalkaan mahtuu. Itselleni ne on ainakin aika reilut.
Varret on tehty mustasta 7veikasta. Otin täl kertaa varman päälle ja sellaisen värin mitä varmasti löytyy =D



















Puolukassa-tossut
Viimeiset tossut nimesin puolukassa-tossuiksi ja näistä tuli kaikista parhaat. Kehtaan ne siis lähiaikoina luovuttaa mummin käyttöön.




 Siinä vielä tossujen esittelyä jaloissa. Kivoja tuli olen oikein ylpeä itsestäni. Ilman pieniä murheita nää on tosi nopeita ja helppoja tehdä.

Onneks saatiin vielä tänne eteläänkin lunta ja pakkasta.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Teini tuunaa

Onpas hassu sana toi TUUNAUS =D
Mun teinityttö päätti laittaa vanhat housut uuteen uskoon ja en nyt tiedä miellyttääkö ne äidin silmää, mut teinille ne on mieleen =D
Ilmaistoin toimii näissä housuissa. Ei jää paukku housuihin pyörimään =D

Tuhat ja yksi tapaa tehdä taidetta päiväkodissa!!

Tammikuu oli meillä päiväkodissa varsinainen taide ja tiede kuukausi. Meidän ryhmä oli varannut tilat kirjastosta, että helmikuun ajaksi laitetaan sinne näyttely pystyyn ja me onnistuttiin hienosti. Pieni paikallinen lehtikin kävi meitä haastattelemassa, kun käytiin näyttelyä pystyttämässä. Tässä on nyt joitakin töitä. Kaikkia en ikävä kyllä voinut kuvata, koska niisä on lasten omia kuvia.
Tammikuun teemana meidän ryhmällä oli siis taide, tiede ja valokuvat.
Revontulia



Meidän ryhmässä oli joulukuun ja tammikuun ajan ihana opiskelija Ansku. Ansku askarteli lasten kanssa pienryhmissä näitä ihania revontulia.









Askartelu oli yksinkertainen ja silti töistä tuli todella upeita.
Ensin maalattiin paperiin erivärisiä raitoja pitkittäin ja sitten paperi leikattiin suikaleiksi poikittain. Suikaleet liimattiin mustalle kartonkille lainehtivasti.










 Näissä töissä on paperista maalattu vain toinen puoli ja sen jälkeen paperin tonen puoli on taitettu maalatun päälle. Vähän aikaa painellaan, että väriä tarttuu paperin toiseenkin puoleen ja valmista tuli. Nopeaa ja helppoa ja tietysti kivoja tuli.
 Minä tein omissa pienryhmissäni lasten kanssa Picasso-töitä. Lapset saivat itse leikata ja liimata kasvot miten halusivat. Silmät, suu ja nenä, kun oli paikollaan, niin sitten vielä hieman koristeltiin kasvoja. Ei muuten tullut yhtään samanlaisia kasvoja =D

Talvinen tähtitaivas

 Näissä tähtitaivaissa on käytetty vesivärejä, suolaa ja tähtitarroja.
Vesivärillä maalatun paperin päälle ripoteltiin merisuolaa ja tavallista suolaa. Ensin ajattelin, et karkea merisuola ei tule pysymään, mut yllättävän hyvin se siihen tarttui.













 Yhdessä pienryhmässä piirrettii runosta jokin pieni juttu jonka muisti. Näistä oli kiva nähdä mitä juttuja lapsille jäi runoista mieleen.

























Jokaisessa kunnon taidenäyttelyssä pitää Mona Lisa-työ olla. Meidän lapsukaiset tekivät tämän näköiset niistä. Värityskuva väritettiin puukynillä ja sen jälkeen kuva leikattiin kuuteen osaan ja koottiin uudestaan kartongille. 








Lumilinnoja
Lumilinnoja väsättiin pakkausmateriaalista. Kierrätystä taas kerran. Näyttelyssä näihin tuli joihinkin led-kynttilät sisään.

Muovailtiin massasta erilaisia kippoja ja kuppeja. Kuivuttuaan ne maalattiin ja koristeltiin.

Kippojen ja kuppejen taiteilun jälkeen massaa jäi vielä jäljelle, joten käytettiin se loppuun näiden härveleiden jalkana. Näistä tuli mun mielestä tosi hauskoja. Ei muutakuin hieman rautalangan vääntelyä ja helmiä.

Hilepulloja ja suolan kasvatusta
Hilepulloissa on sisällä pumpulia, vesiväriä ( joka on laitettu kerroksittain) ja askarteluhileitä. Ihmeen hyvin värit pysyy sekoittumatta.
Taaenpana on purkkeihin laitettu suolaa kasvamaan =D Noissakin purkeissa oli led-kynttilöitä sisällä.
Nää teokset olis sitä tiede osuutta. Teimme myös jääkoristeita mitkä piti tuoda kirjaston eteen ulos, mut Suomen sää teki tepposen ja ne ehtivät sulaa ennen näyttelyn alkamista.














Edvard Munchin Huuto-maalauksesta otettiin hieman mallia ja tehtiin siitä vahaliitutyöt. Näistä tuli ihanan upeita.
Mitä kaikkia eri juttuja lapset näki alkuperäisessä maalauksessa.
Yksi lapsi sanoi, et tota setää pelottaa tossa kuvassa, ku se pelkää, et toi silta hajoaa.

















Näiden töiden lisäksi näyttelyssä oli vielä esillä lumihiutalepallot jonka sisällä oli jokaisen lapsen oma kuva. Sekä omista valokuvista tehty iso mosaiikkityö. Myös esittelyt jokaisesta taiteilijasta, siis meidän Pulla-ryhmän taiteilijasta.
Jokainen lapsi oli tammikuun aikana ottaa ihan itse valokuvia ja valokuvista oli sitten valittu yksi ja siitä oli saanut kertoa miksi sen oli valinnut. 
Kotoa tuoduista valokuvista oli valittu myös yksi ja sen lapsi oli piirtänyt paperille ja kertonut mitä kuvassa oli.
Myös asetelmataidetta meillä oli nähtävillä.
Sellainen oli meidän ryhmän tammikuu!!